Talvipäivän fiilistelyyn - Risukeitin

Tuli ja tulen teko.

Metsässä liikkuessa, oli se sitten lyhyt päiväreissu tai useamman yön yli menevä pitempi patikointi niin tulenteon valmistelu ja nuotion, elävän tulen tekeminen tuo aina oman elementtinsä metsässä oleiluun. Lämpöä, valoa, ruoan valmistusta ja primitiivisempi puoli saa myös turvaa tästä liekistä, jota vain kädelliset osaavat hyödyntää.

Jokamiehen oikeuksiin ei kuulu tulen teko missä mielii, mutta risukeittimellä pienin varauksin ja järjen käytöllä saa tulen tehtyä missä vain. Itse käytän risukeitintä melkeimpä syksy-talvi-kevät kaudella, kesällä myöskin tullut käytettyä, mutta varovaisuutta saa suorittaa silloin. Joten kesällä mennään kaasulla, jo sen helppouden takia. Järkevästi käytettäessä risukeittimestä jää jäljelle vain tuhkaa ja trangian paistinpannua alustana käytettäessä maastoon ei joudu kekäleitä. Pitäisin ehdottomana, että risukeittimen alla on oltava joku ei palamaton(kivi, paistinpannu, hiekkaa), muuten alustaan jää merkki ihmisen toimista.

Jos ollaan liikenteessä vain päiväretki tarkoituksella, usein mukana on halko tai pari jolla saa tehtyä mukavat tulet ilman että tarvitsee maastosta sen enempää etsiä risuja/poltettavaa. Varsinkin kun lumi on maassa ja päivä on lyhyt, niin silloin olen jopa kotona tehnyt pikku pöllit sopiviksi risukeittimeen.

Risukeittimiä on myös monenlaisia. Ensimmäinen jonka ostin oli Savotan Happy Stove noin 3-4vuotta sitten. Suurin epäkätevyys tässä oli sen suhteellisen pieni koko ja se että kaikki osaset olivat irtonaisia. Bushboxissa taas kaikki osat ovat saranoitu, avaaminen ja purkaminen käy kymmenessä sekunnissa.

Kun risukeittimeen tuli tykästyttyä ja tottakai kaipaili isompia valkeita seuraavaksi tuli Bushcraft Essentials Bushbox XL. Hintaa tällä on ainakin tuplasti mitä Savotan Happy Stovella, mutta kätevyys ja keittimen koko voittaa kyllä Savotalla tulistelut. Ainoa pitempi miinus tulee painosta joka on 800g. Sekin ratkeaa osittain jos ostaa titaanisen version.

Plussia ja Miinuksia

Kaikista parasta risukeittimen käytössä on savun haju vaatteissa monen päivän jälkeen ja sen avulla voi fiilistellä menneitä metsäreissuja arjen keskellä, joka kerta kun on poistumassa kotoa ulos. Huonoja puolia on taas nokeentuvat pannut/kattilat, vaikka esim. kuvan pannu jossa pihvit tirisee, sai hyvin puhtaaksi lumeen pyyhkimällä. Jotkut “nokihanskat” on ihan hyvä pitää mukana, niin näpit ei ole ihan sutarin muodin väriset. Pannut ja kattilat sitten muovipussiin odottamaan kunnon pesua tai seuraavaa käyttöä. Itse risukeittimille tulee mukana kangastaskut.

Jos kaasuun vertaa, niin tottakai sillä on helpompi valmistaa eväät ja keittää vedet, mutta molemmille on aikansa ja paikkansa. Käytännössä rajaton polttomateriaali löytyy metsästä, joten tulia voi poltella niin paljon kuin jaksaa risuja keräillä.

Tulen ruokkiminen on välillä työlästä puuhaa ja sopivaa materiaalia ei aina tunnu löytyvän sitten millään. Riippuen kuinka märkää on ollut. Tämä kannattaa ottaa huomioon, mutta sehän on vain hyvää harjoitusta jossa harjaantuvat mm. erätaidot. Suosittelen Youtubesta katsomaan pari kotimaista pätkää kuinka märkä puu saadaan syttymään.