‘Puolen hehtaarin metsä’ - Ekuddenin luontopolku
Monesti Porvoossa käynyt vanhaa kaupunkia ja Sikosaarta ihmettelemässä, mutta jostain syystä tämä pieni luontopolku on jäänyt kokematta. Ekan kerran kuulin tästä paikasta pari kuukautta sitten, kuvia nähtyäni pistin paikan muistiin. Kesä ja syksy meni, lehtometsien paras hohto samalla. Loppusyksyä elellään ja sunnuntaina suuntasimme kohti Porvoota. Osoitteesta Tarkkistentie 153 löytyi hiekkaparkkis, joka olikin suhteellisen täynnä. Polku alkaa hiekkakentän vasemmasta yläkulmasta.
“Otsikko hieman leikittelee mielikuvituksella, todellista metsän kokoa en tiedä, lehtopolulle käännyttäessä silmiin osui iso puun käppyrä kuin suoraan Nalle Puh:sta. ”
Ensimmäisenä polulla tervehti pieni puinen silta ja mutainen polku yli pellon. Lähdimme kiertämään polkua vastapäivään ja käännyimme heti oikealle “Lehtometsään”, ilmeisesti moni ei huomaa tätä reittiä tai tarkoituksella skippaavat sen, jota itse en ainakaan suosittele. Paras osa koko luontopolusta. Otsikko hieman leikittelee mielikuvituksella, todellista metsän kokoa en tiedä, lehtopolulle käännyttäessä silmiin osui iso puun käppyrä kuin suoraan Nalle Puh:sta. Polku itsessään tämän alueen ympäri ei ole kovin pitkä, poikkesimme ehkä hieman viralliselta polulta ja löysimme sopivan kaatuneen puun ja pari kiveä. Pidimme pienen kaakaon ja leivän mittaisen tauon. Näkymänä oli syksyinen lehtometsä ja hieman kauempana lahden poukama jossa pari joutsenta poikasineen uiskentelivat vielä ennen lähtöä etelään.
Matka jatkui ja lehtometsän reunalla vilahti korkealla puussa isohko lintu, kiikaroinnin tuloksena näyttäisi olevan lehtopöllö joka meidän mölyämisestä ei ollut kiinnostunut ollenkaan ja asetteli itsensä päivälevolle. Vanhoja isoja puun runkoja polun yli kaatuneena ja metsässä pystyssä, sen näköisenä että tuulisella säällä tämä metsä saattaisi olla ihan väärä paikka haahuilla. Onneksi tänään oli tyyntä. Saavuimme pienelle kalliolle josta näkymä aukesi Porvoonjoen suistolle, alue joka on metsiltä, kasveilta, vesistöiltä ja eläimistöltä erittäin monipuolinen vaikka alue on suhteellisen pieni. Pesimäaikana kannattaa muistaa, että kulku vain merkityillä poluilla!
“Ensi keväänä pitää muistaa tämä paikka ja tulla ihmettelemään lehtometsän heräämistä uuteen kesään ja lintujen kevätmuuttoa kuuntelemaan.”
Lehtometsä vaihtuu vanhaan kuusikkoon ja pienen matkan päästä keskellä metsää on leveähkö kivinen aita, joka on merkitty karttaankin. Suistoon päin löytyy myös lintutorni joka ylettää korkeiden ruokojen yli helposti, voin vain kuvitella millainen kuhina suistolla käy keväisin ja syksyisin. Seuraavaksi polulla tervehti jäkäläinen kyltti ‘Iso Tammi’. Parhaat vuotensa nähneenä tammi vielä seisoo pystyssä, mutta mahtaakohan yhtäkään lehteä kesällä puussa olla? Tammesta eteenpäin kävellessä suistoon päin löytyy laidunalue jossa kesällä ehkäpä lampaita? Ensi keväänä pitää muistaa tämä paikka ja tulla ihmettelemään lehtometsän heräämistä uuteen kesään ja lintujen kevätmuuttoa kuuntelemaan.
