Alkutalvesta telttailua Evolla
Yön yli Evolla
-Pikku pakkasilla
Syysloma-viikko ja säätiedotus näyttää hieman heikolta päivälle kuin päivälle. No tiistai näytti puolipilviseltä ja keskiviikko yönä alkaa kahden pisaran vesi/räntä/lumisade, ihan mitä luontoäiti päättää arpaa heittää. Yöllä pikkupakkasia, matalimmillaan paria astetta pakkasta, ei haittaa mitään, ainakin untuvapussit pitävät pakkasta pariin kymppiin asti. Alkaa olla alkutalvi tai loppusyksyä ihan miten asian haluaa nähdä, pohjoisessa lumi on jo satanut maahan, täällä etelämmässä vielä odotellaan sitä pysyvää vaikka paikoitellen onkin hieman lunta ripissytkin.
“ Yöllä pikkupakkasia, matalimmillaan paria astetta pakkasta, ei haittaa mitään, ainakin untuvapussit pitävät pakkasta pariin kymppiin asti”
Säätiedotusta katsellessa, valokuvaajapuolisko minusta toivoi juuri tälläistä säätä mitä saimme yön yli retkellä Evolla kokea. Yön aikana oli paikoitellen satanut se pari senttiä lunta ja synkempiin metsiin sinne tänne. Kontrasti valkoisen lumen sekä vihreän ja ruskean luonnon kanssa sointuu hienosti yhteen.
Matkamme alkoi Keltaojan parkkipaikalta, saavuimme paikalle melko myöhässä tapamme mukaan noin puolen päivän jälkeen. Olimme valinneet suunnaksi Sorsakolun kautta Valkea-Mustajärvelle jonne pystyttäisimme teltan yöksi. Hassua miten viikon vaelluksella on about yhtä paljon kampetta mukana mitä yhden yön yli reissulla. Ihan hirveästi emme kitsastelleet ruoan suhteen, eli melko painavaa evästä oli mukana sekä hieman juomavettä. Mukana oli myös Grayl Geopress veden puhdistin jolla nappasimme järvestä vettä ruokaan ja lämpimiin juomiin.
Itse reitin valinnasta, olimme ajatelleet syödä lounaan heti Keltaojan laavulla, lähdimme merkittyä polkua kulkemaan Keltaojan oikeaa puolta, olimme aikeissa ylittää pitkospuita pitkin soistuneen Keltaojan yli, mutta pitkospuiden loppu päässä pitkospuut uivat suhteellisen syvällä, vaelluskengän varsi ei riittänyt eikä ojan syvimmässä kohdassa näkynyt pitkospuita ollenkaan. Ehkä ne olivat siellä mutta kokeilemaan ei tällä kertaa ruvettu näin reissun alkuvaiheessa. Teimme U-käännöksen ja Tyvekin kartta paljasti vastakkaisessa suunnassa metsätien joka vei samaan suuntaan kuin järven toisella puolella oleva polku. Metsätienpohjaa hieman tallustellessemma otimme ensimmäisen hyvännäköisen mättään ja iskimme keittimen tulille, ettei liian nälkä ala vaivata ja viedä intoa jo heti alkumetreillä.
Syömisen jälkeen suuntasimme Sorsakolulle. Savijärveä kiertäen törmäsimme ensimmäisiin ja samalla viimeisiin ihmisiin koko kaksipäiväisen reissun aikana. Ei ollut tungosta Evolla tähän aikaan viikosta ja vuodesta. Sorsakolulta jatkoimme suoraan matkaa Vaarinkorpeen. Evo rupesi näyttämään parhaita puoliaan pikkuhiljaa ja reitti valintamme alkoi tuntua erittäin onnistuneelta!
“Evo rupesi näyttämään parhaita puoliaan pikkuhiljaa ja reitti valintamme alkoi tuntua erittäin onnistuneelta!”
Evo tarjoaa vaihtelevia metsäalueita, vanhoista kuusikoista, hakkuuaukioihin, kivikkoisista juurakko poluista hiekkateihin. Kun kyseessä on erämaamainen retkeilyalue eikä esimerkiksi kansallispuisto, niin vaihtelua ympäristössä on ehkä jopa enemmän. Alueet ja polut joista nautinto tulee ovat pieniä ja näistä pitää osata ottaa irti juuri siinä hetkessä. Pysähtyä ja ihmetellä, katsoa ja kuunnella.
Marssivauhtimme rinkat selässä oli noin 2-3km/h, arvioimme että saapuisimme tovia ennen auringonlaskua Valkea-Mustajärven laavulle. Paikka oli meille molemmille tuntematon ja emme vielä olleet päättäneet jäämmekö laavulle yöksi vai siirrymmekö järven toiselle puolelle telttailualueelle. Paikalle saavuttuamme tyhjä laavu tervehti meitä ja fasiliteetit olivat muutenkin kunnossa maisemaa myöte,n joten turha jatkaa matkaa, varsinkin kun aurinko alkaa painumaan maate. Ensimmäisen päivän matka oli noin 11km joka tuntui erittäin sopivalta varsinkin kun kävelyaika+lounas oli noin 5h yhteensä. Minulla oli testissä minulle uusi untuvamakuupussi Rab Ascent 900 jossa uni maittoi erittäin hyvin.
Seuraavana aamuna, heräsimme pieneen ripinään telttakankaalla. Lunta oli yön aikana satanut pari senttiä, mukava yllätys että oli lunta eikä vettä! Eikä sää aamupäivän osalta enää näyttänyt suurempaa sadetta. Lähdimme kiertämään järveä kohti teltta-aluetta josta paljastui suhteellisen laaja ja mukavan näköinen telttailu alue, jossa oli wc, pari pöytää ja tulipaikkaa. Teltoille näytti olevan monia erilaisia ja suojaisia paikkoja, vaikutti hyvältä paikalta missä voisi telttailla lasten kanssa ensi kesänä.
“Kapea polku kiipi korkealle harjua pitkin ympäröiden vanhoja naavaisia kuusia sekä pieni metsälampi, Vuoripeikonjärvi.”
Matkamme jatkui kohti Pitkäniemenjärveä ja siitä eteenpäin tallasimme tietä pitkin kohti Peikkovuorta. Peikkovuori näytti kartalla erittäin mielenkiintoiselta harjulta ja sitä se olikin. Kapea polku kiipi korkealle harjua pitkin ympäröiden vanhoja naavaisia kuusia sekä pieni metsälampi, Vuoripeikonjärvi.
Harjulta alas päästyämme suuntasimme Majajoen vierustaa ja erittäin kivikkoista polkua pitkin Rahtijärven eteläpäätä kohden, polun vieressä lorisi myös erittäin viehkeä pieni joki. Ilmeisesti pato Majajoen pohjoiskohdassa liittyy Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokseen joka on vuosia sitten toiminut Evolla ja ollut aikoinaan vanhinta laatuaan Euroopassa, mutta nykyään ilmeisesti lakkautettu.
Pukkivuoren hienojen vanhojen kuusimetsien ja kivikkoisten polkujen kautta nokka kohti Keltaojan laavua, samaista paikkaa jonne yritimme reissun alussa. Pidimme retken viimeisen evästauon, pienoisessa räntä/vesisateessa Keltaojan laavulla. Luotimme siihen että kun “ojan” yli ei pääse pitkospuita niin kuljemme Keltaojan itäpuolta parkkipaikalle takaisin. Näköjään muutama muukin joutunut tekemään saman liikkeen koska hyvä polku kulki siellä kohti parkkipaikkaa. Jos joutuu tätä polkua käyttämään niin kannattaa suunnata suoraan harjun päälle koska se helpoimmalta vaikuttava reitti joka menee suoraan loppuu kuin seinään.
Paikat jotka jäivät mieleen tällä reissulla. Keltaoja ympäristöineen, molemmilla puolilla vanhaa korkeaa kuusikkoa ja röllipeikkometsää. Soistunut “jokilaakso” kuolleineen puun runkoineen. Valkea-mustajärven ympärikulkeva polku ja laavu/teltta-alue. Peikkovuoren harju naavaiset kuuset, pikku metsälammet ja jyrkät näkymät.
