Bikepacking - ensimmäinen reissu
Pohjustus
Pyöräily on ollut pitkään jo ympärivuotinen harrastus. Enimmäkseen olen polkuja pitkin rullaillut metsän siimeksessä, mutta viime syksynä hommasin käyräsarvisen “nakkikumipyörän”. Tälläistä pyörää en oikein ikinä ollut edes ajatellut hommata, koska pelkällä suoralla asfaltilla eteenpäin kampeaminen on mielestäni tylsähköä. Mutta useamman vuoden olen ollut vaikutuspiirin alaisuudessa, koska vaimo on ajanut maantietä useamman tuhannen vuodessa, ei nyt puhdasverisellä maantiepyörällä, mutta cyclocrossilla.
Cyclocross, gravel, maantiepyörä.. mitä eroa näillä nyt maallikolle on? Sen mitä itse tiedän, niin erot tulevat rungon geometriassa(ajoasennossa), renkaiden leveydessä, vaihteiden välityksissä varmasti löytyy jotain muutakin.
Läskipyörästä ja maastopyörästä tälläiseen maantiekiituriin vaihdettaessa en yhtään ihmettele missä näiden viehätys on! Nimittäin rullauksen vastus tälläisessä pyörässä on aivan olematon, aivan kuin sähköpyörällä etenisi!
Valmistelut
Viime kesän lopulla ostin gravel pyörän ja siitä aloinkin muistelemaan teini-ikäisenä polku-pyöräretkeä Turun saaristossa. Aika kultaa muistot, vaikka puolet matkasta poljettiinkin sateessa litimärkänä reppu selässä, hauskaa oli kuitenkin päivän päätteeksi ja muistot jäivät niistä reissuista elämään. Useita päiväretkiä tämän jälkeen on tullut tehtyä maastossa pyöräillen, muttei mitään yön yli kestävää.
Viime syksynä selasin Youtubea ja suunnittelun bikepacking laukkujen hommaamisen seuraavaa kesää varten. Tuli sellainen fiilis, että Suomessa ei ihan vielä olla mukana bikepacking hommassa. Keväällä tuntuisi löytyvän jo useammalta merkiltä kokonaisia bikepacking settejä. Viime vuonna jos halusi erikoisemman merkkistä bikepacking laukkua, oli melkein ulkomailta tilattava. Jos ei halua ostaa mitään laukkuja sekin on ihan varteenotettava vaihtoehto. Kolme kappaletta 12l kuivasäkkejä sträpeillä ja tarakka, niin saa kaiken tarvittavan mukaan. Yksi säkki stongaan kiinni ja kaksi tarakkaan. Jokainen tyylillään!
Paikallisesta kaupassa pyöri alennukset Ortliebin laukuista joten etu ja takalaukku oli hommattu siltä seisomalta. -20% alennuksista huolimatta hinnat kipuaa näissä laukuissa. Tosin ovat 5 vuoden takuulla ja made in germany. Voin kuvitella käyttäväni näitä lopun elämäni.
Kevät koittaa
Huhtikuun alussa alkaa viimeiset hiihtelyt metsässä. On aika kaivaa graveli tallista, talvi on mennyt hiihdellessä, fatbikellä kruisaillessa ja ajoittain bikepacking videoita katsoessa. Ensimmäinen reitti alkaa hahmottua. Aloitetaan tutussa ympäristössä yhden yön taktiikalla, niin että matkan varrella on mahdollisuus ruokailuun ja snäcksien tankkaamiseen. Keitin ja pussiruokaa tulee mukaan ilta/aamupalaa varten. Kahden päivän yhteismatkan pituudeksi tulee noin 185km. Tästä noin kolmannes matkasta on hiekkateitä pitkin.
Ensimmäinen yö on suunnitelmissa viettää alkupisteessä, “mummolassa”. Testata teltan toimivuus ja mahdollisesti huomata esim. yöpymisvarustuksessa puutteita. Toukokuun loppupuolella onneksi luvattu päälle 20 asteen lämpötiloja ja voikin näin jälkikäteen todeta säiden olleen mitä parhaat! Ensimmäinen testiyö ja lämpötila käy +3 yön aikana, hieman vilutti loppuyöstä, mutta kevytuntuvatakki korjasi tilannetta. Vaimo taas valitetteli ohuen pitkähihaisen paidan puutetta. Teltan toimivuus oli niin ja näin, kahden hengen tunneliteltta oli kondensaatiosta märkä ja sisäkorkeus tässä ko. teltassa vaikeutti teltassa toimimista.
Varusteista
Matkan varrella oli sopivasti mahdollisuuksia pysähtyä syömään ja kauppaan. Ensimmäinen pysähdys olikin Tokmanni josta kävimme ostamassa varalle toiset pussiruoat ja vaimolle ohuen pitkähihaisen paidan. Vara pussiruoat paljastuikin erittäin hyväksi päätökseksi. Siitä lisää hetken päästä…
Leiripaikka illan päätteeksi sijaitsi retkeilyalueella jossa ei ollut, muuta kuin järvivettä saatavilla. Joten reissuun hommattiin myös Katadyn Befree 0.6l vedenpuhdistin, menee pieneen tilaan ja voi suht huoletta suodattaa järvivettä juotavaksi.
Yhden “ylellisyys” asian saa ottaa myös bikepacking reissulle mukaan, ja itsellä se oli tällä kertaa halppis kokoontaitettava tuoli. Vaimo naureskeli tälle ja ihan syystäkin, mutta pyörän tarakalla pikkuruinen tuoli kulki hyvin matkassa!
Kolme haaveria matkassa!
Tekevälle sattuu ja tapahtuu, se kuuluu asiaan. Se millä asenteella on liikenteessä ja varautunut mahdollisiin haavereihin ratkaisee jatkuuko matka.
Ensimmäinen pikku haaveri sattui jo ensimmäisellä kilometrillä. Nimittäin tarakan satulaputken kiinnitys luiskahti irti ja satula kiepsahti takarenkaan taakse tonttiin. Kuusiokoloavain työkaluista esille ja matka jatkui. Ortliebin satulalaukku selvisi koettelemuksesta, pientä jälkeä kankaaseen.
Toinen haaveri. Mainitsin aikaisemmin alkumatkan Tokmanni pysähdyksestä ja varalle ostamasta pussiruoasta. Olimme päässeet perille leiripaikalle ja teimme Summit to Eat Pasta Bolognesea. Pussiin kuuman veden lisäämisen jälkeen huomasimme toisen Pasta Bolognesen olevan aivan harmaata, kun toinen oli tomaattisen punaista. Ja hajukin on kuin vanhassa pahvilaatikossa, erittäin tunkkainen ja tylppä. Onneksi ostimme Pasta Carbonaran Tokmannilta varalle! Olisi ollut pitkä ja nälkäinen yö. Tämä opetti, että aina vararuoka mukaan jos ei ole mahdollista ostaa heti uutta tilalle.
Summit to Eat - Pasta Bolognese
Muutoin erittäin maistuva pasta. Vasemman puoleinen pilaantunut jostain syystä. Pussi tuntui ehjältä ja olivat ostettu samaan aikaan samasta paikasta.
Kolmas haaveri sattui kovan pamauksen saattelemana! Viisi kilometriä ennen reissun loppumista, aivan tasaisella maantiesuoralla takarengas sanoi itsensä irti ja pamahti vanteelta irti. Renkaat ovat siis litkutetut ja ilman sisäkumia. Ei muuta kuin sisäkumi renkaaseen ja matka jatkui. Syytä en ole vieläkään keksinyt miksi näin kävi? Liian kova kuorma renkaalla, liian kovat paineet tai rengas oli vain löystynyt?
Tähän oli varauduttu, mukana oli niin paikkasetit tubelessille ja sisureille. Sekä kaksi sisuria oli matkassa.
Vaihteleva maalaismaisema = parasta!
Matkan alkupäästä pääsimme heti aitiopaikoille maisemissa, nimittäin Pulkkilanharjulle. Päijänteen järvimaisemat ja Pulkkilanharjun mäntymetsät tarjosivat heti parhautta koko reissulle. Pysähdyimme tähän myös ensimmäiselle tauolle, kahvia ja pullaa! Koko harjun mittaisesti meni joko asfaltoitu pyörätie ja vähän pitemmällä hieman tiestä erillään metsäisempi hiekkainen pyörätie. Pyörätiet vaihtuivat pikkutien reunukseen kun suuntasimme kohti Heinolan kirkonkylää.
Jos tietää Marjoniementien Heinolan kirkonkylällä niin voin sanoa, että jos haluaa ajaa kuin vuoristoradalla niin tätä tietä voi kokeilla. Reissun ainoa “hapotus” tapahtui tällä tiellä, pientä ylämäkeä ja alamäkeä koko 10km saivat jalat puutuneiksi. Tässä vaiheessa tulikin tajuttua, että olimme pitäneet liian nopeaa marssivauhtia yllä. Tyhmintä kiirehtiä, ei minnekkään. Määränpää ei ole se pääasia vaan itse reissu. Pieni juomatauko sekä eväiden tankkaus Salella ja Heinolasta jatkoimme kohti Paistjärven ulkoilualuetta, täältä löytyy myös erittäin kirkasvetinen järvi heti tien vierestä, Sonnanen.
Seuraavana päivänä ajoimme muutaman kilometrin takaisin samaa reittiä ja käännyimme kohti Rihua ja Uimilaa. Tästä alkoikin reissun pisin gravelpätkä. Hiekkateitä ei varsinaisesti kannata skipata, vain koska ovat hiekkaa. Nämä tiet ovat yleensä melko pakkaantuneita ja ovat melkein yhtähyviä ajettavia kuin asfalttitiet. Ja fiilis on muutenkin, ihan erillainen kuin vilkkailla asfalttiteillä polkiessa. Hiekkateillä voi katsella ja kuunnella maisemia, ja ajella hieman rentoutuneemmin. Tosin tällä hiekkapätkällä, vastaan tuli 2-3km pätkä tietä joka oli ilmeisesti metsänhakkuun jäljiltä “ennallistettu”. Tennispallon kokoisilla kivenmurikoilla päällystetty tie on muuten erittäin rankkaa ajettavaa. Tähän asti tie oli ollut mitä mainioin ajettava, vaikka hiekkaa olikin. Pari ADV-moottoripyörääkin tuli tällä pätkällä vastaan.
Hiekkapätkä ja vanhat mäntymetsäiset maisemat loppuvat kun pääsemme sillalle joka ylittää Kimolan kanavan. Rullaillemme asfalttia muutaman kilometrin ja tulemme Vuolenkoskelle, vilkas kahvila tervehtii kulkijoita ja pysähdymme jäätelölle ja munkille. Suosittu paikka kesällä, niin veneilijöille kuin motoristeille. Olen useasti ajanut tätä tietä(Vierumäentie) molempiin suuntiin kesällä ja kyseessä onkin erittäin viehkeä maalaistie.
Kesäkahvilalla näytti olevan myös hyvännäköisiä burgereita, mutta tällä kertaa suuntasimme Vierumäen Matkakeitaalle syömään. Kyläkaupassa nopea visiitti ostamaan lisää juotavaa ja matka jatkui tutulla tiellä ja maisemissa. Loppu pätkä olisikin sitten Vierumäeltä eteenpäin “tylsähköä” isompaa maantietä kohti Vääksyä.
Vierumäellä kun kävimme huoltoasemalla syömässä, jätimme pyörät parkkiin vilkkaan parkkipaikan viereen katokseen. Vaikka laukuissa ei periaatteessa mitään varastettavaa olekkaan, aina hieman epäilyttää jättää pyörät vahtimatta, vaikkakin lukittuna. Ehkä tämä on vain meikäläisestä johtuvaa epäileväisyyttä tai sitten varovaista maalaisjärkeä?
Lopuksi vielä satunnainen kuvagalleria matkan varrelta. Muistutuksena, kannattaa näin alkukesän paikkeilla ottaa se aurinkorasva myös matkaan. Kädet paloivat parin päivän satulalan päällä grillaamisen seurauksena melko hyvin.
Kohti seuraavaa bikepackin reissua?
Vaikka pieniä vastoinkäymisiä reissulla olikin, jokaisesta selvittiin kunnialla. Sää oli mitä parhain ja reittivalintakin onnistunein. Pyörien kanssa ei tapahtunut mitään katastrofaalista ja polkijat jaksoivat kunnialla koko matkan ilman ongelmia. Onnistunut reissu kaikin puolin, tämä jos joku antaa tuleville reissuille itsevarmuutta. Ehkä seuraavaksi klassinen Saariston Rengastie kesälomilla?
Laukkujen sisältö 1 yön yli reissulle
Etulaukku
2x sukat
Merinovillainen aluskerrasto nukkumiseen
2x t-paita
Kevyt untuvatakki
Drone
Pitkät kevyet housut
Retkipyyhe
Takalaukku
Makuupussi
Makuualusta
Tyyny
Lippis (ulkopuolella)
Runkolaukku
Taskulamppu
Powerbank
Snäcksejä
Työkaluja
Kameratarvikkeita
Tarakalla
2hlön tunneliteltta
Retkituoli
Snackbagissa
Juomapullo
HUOM! Vaimon forkbageissa kulki keitin ja pussiruoat, ensiapupakkaus, ruokailuvälineet…
