Saariston Rengastie - Polkupyörällä

Kolmen päivän telttareissu Saariston Rengastiellä (Rymättylän reitti). Kokemuksia, pieniä kömmähdyksiä ja mietintöjä matkanvarrelta. Paikka suosituksia ja reittivalintoja.

Ensi kesänä saaristoon uudestaan, mahdollisesti Ahvenanmaalle? Sen verran hienoa on reissata lossien luvatussa maassa! Vaikka Saariston Rengastien voi mennä millä kulkupelillä vaan, sanoisin että polkupyörä on ihan ykkösvaihtoehto!

Lähtö Naantalista ja pysäköinti autolle

Saariston rengastie - pysäköinti - Kultaranta — Virventien hiekkapysäköinti.

Tulimme Naantaliin omalla autolla, joten pysäköinnin löytyminen oli hieman kiven alla. Kuparivuoren jäähallin P-paikka oli lähestulkoon ainoa ilmainen paikka. Saavuimme paikalle vähän puolen päivän jälkeen sunnuntaina ja P-paikka oli täynnä. Löysimme lähestulkoon viimeisen paikan!

Tästä purimme pyörät katolta ja pakkasimme laukut. Jos olisimme tienneet niin vähän matkan päässä Kultarannassa Virventiellä olisi ollut iso hiekkaparkki, jossa ei näyttänyt olevan mitään kieltoa pysäköinnistä.

Lähdimme Rengastielle myötäpäivään. Tarkoituksena oli viettää kaksi yötä teltassa ja käyttää matkan varrella ravintoloita ja kahviloita tankkaamiseen. Omia eväitä oli kyllä varalle mukana, mm. pussiruokaa. Teimme reissun aikana yhdet kuivapussimuonat iltapalaksi. Seuraavaa reissua ajatellen vähemmälläkin “vara ruoalla” pärjää kun palveluita on lyhyiden välimatkojen päässä.

Ensimmäinen kömmähdys

Naantalista kohti Rymättylää, tarkoituksena mennä lautalla suoraan Nauvoon joka pysähtyy myös Seilin saarella. Pysähdyimme ensimmäisen kerran Rymättylän Salella ostamassa juotavaa ja jotain pientä syötävää. Viehkeä pieni kylä jossa jo oli saariston fiilistä. Rymättylän jälkeen pysähdyimme metsäautotielle ja kaivelin kameraa forkbagistä kuvatakseni kiemurtelevaa maisematietä. EI OLE TOTTA, olin edellis iltana kopioinut ja tyhjentänyt muistikortin koneella ja tietenkin olin jättänyt muistikortinlukijaan kortin. Vielä kun kyseessä oli CFexpress kortti niin niitä ei ihan joka paikasta saa, jos olisi ollut perus SD kortti kyseessä ongelmaa ei välttämättä olisi ollut. No koko reissun fork bagissä kulki turhaan parin kilon puntti. Tähän kohtaan voi laittaa ison facepalmin. Onneksi on puhelin jolla saa kuvia myös :)

Lautta Östern: Rymättylä(Hanka) - Seili - Nauvo

Rymättylän päästä meillä oli tarkoitus mennä lautalla suoraan Nauvoon, skipata pyörällä ajelut Turussa ja Paraisissa. Oikaista suoraan saaristoon niin sanotusti. Helpolla tämä ei tullut, nimittäin Naantali - Rymättylä matka oli yhtä alamäki - ylämäki polkemista. Kun saavuimme Hanka satamaan, alkoikin juuri satamaan rankemmin, onneksi satamassa olikin pieni odotuskoppi jonne mahtui vaikka parin pyörän kanssa sisälle odottamaan. Odotuskopissa oli jopa USB latauspistokkeet ja ulkopuolella pyöränkorjauspiste.

Östern -lautan kanssa matka kesti noin 1h ja olimme pahimman sateen laivan kahvilassa. Tämä olikin reissun ainoa lautta jossa oli kahvila! Berliinin munkit ja kahvit maistuivat sateelta suojassa. Ruuhkaksi asti lautalla ei ollut ihmisiä, autoja ei Hanka(Rymättylä) laiturilta tullut yhtäkään kyytiin, vain pyöräilijöitä. Pyörän kanssa matka maksoi 12e /hlö. Korttimaksu tällä ja toisella maksullisella lautalla onnistui tottakai.

Nauvon satama

Saavuimme vilkkaalle Nauvon satama-alueelle, kello lähenteli jo iltaa ja meillä ei ollut tietoa majapaikasta. Nauvon satamassa oli paljon veneilijöitä, turistikauppoja ja ravintoloita. Nauvosta löytyi myös pari ruokakauppaakin jossa tankkasimme hieman evästä mukaan. Ja kävimme tottakai Nauvon kirkon pihalla kirkkoa ihmettelemässä, sisälle emme kehdanneet, kirkonmenot olivat kesken tällä kertaa. Kävimme myös Food Fellows ravintolassa syömässä, hampparia ja täytettyä uuniperunaa, maistuivat, suositus tälle!

Talutimme pyöriä sataman läpi kohti uimarantaa ja seurantaloa joka oli oikealle päin satamasta. Karavaanareita oli parkissa rinta-rinnan satamasta siihen asti kunnes yleinen uimaranta alkoi ja samalla telttailu/yöpymiskielto. Tyhjää tasaista tonttia mäntyjen suojassa lähellä rantaa ja palveluita. Ilmeisesti “vapaita” telttailijoita ei haluta näille maille.

Pyörää talutettaessa kohti rantaa ja pohtiessa tilannetta minne majoitutaan, luoksemme tuli saksalainen kyselemään onko meillä sama ongelma kuin hänellä. Hän oli pyöräreissulla perheensä kanssa, olivat aloittaneet matkan keväällä etelä Ruotsista ja olivat tulleet pohjoisesta läpi Suomen pyörällä polkien kahden pienen lapsen kanssa. He päättivät jäädä rannalle telttailemaan kiellosta huolimatta, mutta vinkkasivat meille että pienen matkan päässä saattaisi olla camping mahdollisuus, Gammelgård Pizza & Padel Resort. Tämä sopikin hyvin koska olimme suuntaamassa kohti Hvitsin jatulintarhaa päin joka olisi aivan tämän paikan vieressä.

Koska olimme matkalla ilman mitään varauksia majoitukseen ja ajatuksena oli muutenkin telttailla, tosin tarkastimme halvimmat majoitusvaihtoehdot ja kaikki aittamajoitukset olivat jo menneet.

Ensimmäinen yöpymispaikka: Gammelgård Pizza & Padel Resort

Jatulintarhan näkemisen jälkeen polkaisimme pienen matkan ja toivoimme pääsevämme telttailemaan mitä erikoisemmalta yhtälöltä kuulostavaan paikkaan kuin pizzaa ja padelia. Alku vaikutti lupaavalta, viehkeä kartanomainen tunnelma rauhaisalla paikalla. Ja löytyi sieltä lasiseinällinen padelkenttä pihaltakin, mielenkiintoista! Ja myös pizzeria punatiilisessä rakennuksessa! Tästä oli jo paljon parempi fiilis kuin ajatuksesta Nauvon sataman hälinässä telttailusta.

Kello lähenteli jo kahdeksaa, onneksi respa oli vielä paikalla. Kävimme uteliaasti kysymässä telttailu mahdollisuutta ja sellainen löytykin. 14e hintaan saimme päätalon keittiön, pelihuoneen ja suihkut sekä vessat käyttöön. Myös aamupala onnistui 7e/hlö hintaan seuraavana aamuna, mahtavaa!

No todettakoon että itse telttapaikka oli aikalailla keskellä käpyistä metsikköä ja meidän lisäksi oli yksi muu telttailija. Saimme siltikin etsiä paikkaa meidän 2hlön teltalle.

Aamupala oli kerrassaan mainio lisä, meidän ei tarvitsisi aamulla keitellä keittimellä puuroja tai lähteä heti ensimmäisenä etsimään aamupalapaikkaa. Perusjutut löytyivät aamupalalta, sämpylää, puuroa, jugurttia yms. ihan riittävästi maksettuun hintaan nähden. Pari mukavaa bonusta löytyi kuitenkin, mansikkaista mehua tuoreista mansikoista ja mahdollisuus tehdä vohveleita!

Tuurilla mentiin ja löytyi mahtava paikka yöpyä, vaikkakin huoneita varmasti vuokraisivat kulkijoille sitäkin enemmän.

Päivä kaksi alkaa: Korppoo - Houtskari

Aamupalan jälkeen jatkoimme hiekkatietä (Norrstrandsvägen) joka lähti suoraan Gammelgårdin edestä, emme halunneet mennä vilkkaalle kapealle asfalttitielle ja saimmekin ihan omassa rauhassa polkea kohti Korppoota hienoissa maalaimaisemissa. Iso peukku tälle reitille, joka näyttäisi olevan ainoa vaihtoehto “päätien” lisäksi.

Korppooseen saavuttua tarkastimme Jean Sibeliuksen muistomerkin, joka olikin erittäin hieno. Ilmeisesti Jean viettänyt muutamia kesiä Korppossaa aikoinaan niin saanut oman muistopatsaan. Saariston kirkkotiellä kun oltiin niin pakkohan se oli Korppoon kirkkokin tarkistaa, jokaisesta saaristokirkosta löytyy merimiehiä suojeleva vene roikkumasta kirkon katosta.

Korppoo vaikutti vielä ihan vilkkaalta saaristokylältä, paikalta löytyi pari ravintolaa ja jopa sekatavarakauppa! Tämä oli pakko käydä tsekkaamassa koska olin ottanut powerbankkiin vääränlaisen latauspiuhan, ja onneksemme kaupasta löytyikin sopiva johto!

Maittavan lounaan jälkeen Hjalmars Bed&Breakfest ravintolassa jatkoimme polkemista muutaman kilometrin takaisin päin ja saavuimme Galtbyn laiturille. Täällä olikin pieni kahvila auki kesäisille kulkijoille joten reissun ekat jäätelöt, tosin hintakin oli parista jäätelöstä lähemmäs 10e sataman kioskista! Galtbystä kohti Kittuista lähtikin reissun isoin lautta, matkakin taisi olla toiseksi pisin. Maisemat olivat tällä lauttamatkalla melkoisen hienot saaristoisen merimaisemat. Lautalla oli kyllä sisätilat, mutta ei mitään palveluita.

Kiertotielle, kohti Brandö:ta!?

Olimme miettineet toista reittivaihtoehtoa, perinteisen Houtskär-Iniö-Jumo reitille. Roslaxin lossin luona oli Kivimo lautan laituri. Olimme kierrelleet Houtskarissa kirkon ja kaupan kautta, saavuimme Roslaxin lossin ylityspaikalle ja menimme yli, kaukaisuudessa näimme lähestyvän pienen lautan. Epäilimme tuuriamme, voisiko Brandölle menevä lautta saapua juuri nyt Roslaxin laiturille. Menimme lautalla takaisin toiselle puolelle ja odotimme Kivimo -lautan saapumista. Lautta tosissaan ottaa vain kyytiin pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Ja matka kestää 2-3h. Kysyimme kapteenilta olisiko menossa Brandö:hön, Torsholman satamaan sattumalta tänään, mutta ei, vasta seuraavana päivänä. No tulipahan kysyttyä, se olisikin ollut liian hyvä sattuma!

Mossala - Iniö: katse kohti kelloa

Tämä lauttamatka onkin reissun pisin, lautta oli meidän yllätykseksi pienempi mitä edellinen ja sisätilat olivat tällä lautalla melkoisen pienet. Onneksi vettä ei satanut, mutta saariston tuuli pääsi kyllä viilettämään pyöräilijän tällä kertaa ulkopaikoilla istuessa.

Tämän lautan kanssa kannattaakin olla tarkkana, nimittäin lauttayhteys menee pari kertaa päivässä joten saapumista Mossalaan ei kannata jättää viime tinkaan. Tämä olikin reissun toinen maksullinen lautta, hintaa pyöräilijältä tuli 12e.

Mossalan näköalatorni

Mossalassa meillä olikin sopivasti aikaa käydä näköalatornilla ja syödä resortin ravintolassa. Näköalatornillle oli pieni ylämäen punnerrus hienossa mäntymetsässä. Ravintolassa ajattelimme syödä jotain pientä, mutta tarjolla ei ollut mitään sämpylöitä tai leivoksia. Hieman kummallista, no meille suositeltiin fish & chipsiä ja annos kyllä upposi polkijaan mainiosti. Camping alue vaikutti tilavalta ja ympäristö mukavalta.

Iniö: toinen yöpymispaikka

Saavuimme Dalenin satamaan, suuntasimme kohti Iniön keskustaa. Kello kävi jo lähemmäs ilta kahdeksaa, olimme suuntaamassa Björklund Båtslip nimiselle leirintäpaikalle yöksi, tiesimme että paikka sulkeutuu klo 21 joten teimme pikaisen pysähdyksen ihmettelemään Iniön keskustan maisemia ja tottakai kirkkoa. Vitsailimme että kirkon pihassakin oli mainiota tasaista nurmikkoa jossa voisi hyvin viettää yönsä, mutta tähänkin oli jo valmistauduttu “ei yöpymistä” merkillä.

Selkeästi Mossalan ja Houtskarin jälkeen Iniö vaikutti selkeästi “rauhallisemmalta” paikalta, toisin sanoen palveluita kulkijoille on hieman vähemmän ja liikennettä myös. Rauhaisaa saaristofiilistä, sopii kyllä pyöräilijälle erittäin hyvin. Iltasella kun viimeisetkin lautalta tulleet autot menivät meistä ohi, oli jännä fiilis kun sai asfalttia posotella eteenpäin, ilman huolta liikenteestä. Erittäin vapauttava ja rento fiilis. Heinäkuinen sääkin suosi meitä mitä parhaimmalla säällä.

Camping Båtslip: toinen yö

Jos eka yö teltta paikan osalta oli hieman surkeahko, toinen yö saatiin nukkua tasaisella “jalkapallokentällä” aivan yksikseen. Ympäristön osalta ei niin viehkeää. Ajoi asiansa, palvelut olivat tässäkin ihan ok. Ravintola, kahvila, vessat ja suihkut. Rannassa oli kyllä teltta majoituspaikkoja, mutta suurin osa niistä oli retkiautoilijoiden käytössä, kapealla ruohikkokaistaleella oli tilaa justiinsa teltan verran. Enemmän tämä paikka oli ehkäpä veneilijöille tarkoitettu ja paikoitellen vuodet kuluttanut paikkaa ei niin turisteja kutsuvaksi. Toimivaa, mutta hieman paikat repsahtanutta.

Molemmilla yöpymispaikoilla, emme kokeneet minkäänlaista häiriöitä taikka melua. Kaikki olivat ennen kymmentä jo nukkumaanmeno puuhissaan, onneksi näin. Telttaillessa on tullut koettua, toisenlaistakin menoa. Ja paikkaa on vaihdettu ns. lennossa.

Viimeinen päivä - Kustavin käsityökylä, Louhisaaren kartanolinna

Aamulla pakkaillessa katselimme kun muut kulkijat olivat yllättävän ajoissa liikenteessä. Meillä ei tosin ollut kiirus, pakkasimme kamppeet ja kävimme tekemässä aamupuuron sataman laiturilla sijaitsevalla ulkopöydällä. Vilkaisimme aamupalaa syödessä lautan aikataulua Kanvikista Kustaviin ja tajusimme, että meillehän saattaakin tulla pikkuisen kiire. Koska välissä olisi vielä yksi lyhyt lossi matka, ja meillä olikin aikaa alle tunti. Matkaa lautalle oli vain 6km, joten ajatus lautasta myöhästymisestä ei houkuttanut. Seuraava lautta tulisi vasta tuntien päästä.

Joten oli aika pistää keitttimet laukkuun, pestä astiat ja hypätä pyörän selkään. Lossi oli aivan Bätslipin lähettyvillä, meidän onneksi lossin 20min tauko oli juuri päättynyt ja lossi oli matkalla meidän puolelle ylitystä.

Maisemat olivat muuttuneet matkan varrella rehevästä metsiköstä, karumman oloiseen mäntymetsään. Poljimme omassa rauhassa muutaman kilometrin matkan hieman haikeissa fiiliksissä, koska saaristo jäisi kohta taaksemme kun lähtisimme viimeiselle lauttamatkalle. Saavuimmekin Kanvikin satamaan ihan hyvässä ajassa, meidän yllätykseksi näimme ensimmäisen kerran isomman porukan retkipyöräilijöitä. Muutoin kaikki muut lossi matkat on mennyt ihan me kaksi ja pitemmillä lauttamatkoilla on ollut muutamia pyöräilijöitä.

Takaisin Mantereella: Kustavin Käsityökylä

Lauttamatkan jälkeen jatkoimme pyöräletkassa ajamista, monia ulkomaalaisia oli lainapyörillä liikenteessä. Pitkään emme päässeet satamasta kun kohdalle osui viitta Kustavin Käsityökylä, liikennettä tänne suuntaan näytti olevan joten mielenkiinto vei voiton. Ja se kyllä kannatti, ostimme täältä muutamat pienet tuliaiset. Joita emme valitettavasti saariston “turisti rihkaman” seasta löytäneet. Jos emme olisi olleet pyörällä liikenteessä niin kuljetuskapasiteetti ei olisi ollut rajallinen, ja olisi voinut ostaa isompaakin tuliaista. Ihan käymisen arvoinen paikka, vaikka ihan vaan munkin takia!

Munkki tauon jälkeen matka konkelin kyydissä taas tuntui maistuvan, jännä fiilis miten sitä aina taukojen jälkeen odottaa ihan, että pääsee taas satulaan ja vaihtamaan maisemaa fiilistellen. Taivassalo oli seuraava etappi, tie olikin muuttunut jo mukavasta maalaistiestä vähän isommaksi ja autojen vilinä siinä samalla.

Taivassalo - Kahden pysähdyksen taktiikka

Käsityökylästä oli noin 15km matka Taivassaloon. Tästä suurimman osan matkasta poljettiinkin suhteellisen isoa ja vilkasta 192 tietä joka kulkee Turusta Kustaviin. Teimme pienen mutkan Kustavin keskustaan, koska lounasaika. Meidän reitille tottakai osui Taivassalon Pyhän Ristin Kirkko. Pakkohan se oli sinnekkin poiketa, olimmehan vitsailleet kulkevamme “Saariston Kirkkotietä”, koska poikkesimme suunnilleen jokaiseen kirkkoon mikä osui kohdalle. Pyhän ristin kirkko olikin hieman erillainen ilmestys aikaisempiin, sisällä oli myös työntekijä joka osasi kertoa kirkon historiasta hieman tarkemmin.

Lounasta Taivassalosta etsimme myös, ensimmäisenä osui kebabbila silmään. Skipattiin tämä, nyt teki mieli jotain tavallisempaa. Salen ohi rullatessa mietimme käymmekö ostamassa vain sämpylät ja salaatit ja siirrymme ulkoruokintaan. Onneksi bongasimme kaupan vierestä Grillikahvila Meriportin. Ravintolan ulkoinen habitus on jostain -70 luvulta, mutta kotiruokalounas oli täyttä kymppiä. Ja ovi kävikin tässä paikassa sitä tahtia, että muutkin olivat paikan löytäneet ja hyväksi todenneet. Samassa kahvilassa oli myös vanhempi Saksalais pariskunta syömässä, joihin olimme törmäilleet loppureissusta ja he morjestivat iloisesti kanssakulkijoita.

Louhisaaren Kartanolinna - Mannerheimin synnyinkoti

Sateen saattelemana lähdimme noin 30km etapille kohti Louhisaaren Kartanolinnaa, joka olisi melkein meidän matkan varrella. Noin 6km mutkan joutuisimme tekemään matkassa, mutta se on kyllä sen arvoista. Eikai sitä aina voi paahtaa vain suoraa tietä kohti määränpäätä?

Lähdettyämme Meriportin Grillikahvilasta 192 tielle, ensimmäisellä bussipysäkillä saimmekin kaivaa kuoritakit päälle. Rankkaa sadetta kestikin melkein 15km kunnes pääsimme tämän isomman tien varrelta hiekkateille ja kohti Louhisaaren Linnaa.

Pari kertaa pysähdyimme levähdyspaikoille puristamaan sukista suurimmat vedet pois ja kaatamaan kengistä kuravedet. Ajoimme ehkä 15km tätä isomman tien piennarta juuri sen pahimman sateen ajan, autojen pyyhältäessä 80-100km/h meistä ohi. Voisi sanoa, että reissun kurjin pätkä. Kustavintieltä 192 käännyimme Lehtistentielle ja peltojen keskellä rauha valtasi polkijan jälleen. Mikään ei ole kurjempaa kuin polkea vilkkaan tien piennarta. Positiivista oli että Ortlebin laukut olivat mukana, ja mikä parasta ei tarvinnut miettiä säilyykö tavarat kuivana menossa!

Kartanolle ajaessamme pilvipeite oli jo väistynyt tovi sitten ja olimme jo lähes viiman kuivattamia kun pääsimme perille. Kerkesimme juuri ja juuri Kartanon kahvilaan reissun viimeiselle kahville ja mansikkaleivokselle. Tänne pitää tulla käymään joku kerta ajan kanssa niin että pääsee sisälle asti ihmettelemään mahtavan näköistä Kartanolinnaa.

Loppumietteet

Onnistunut reissu, jos ei lasketa sitä muistikortin unohdusta. Olimme liikenteessä heinäkuussa ja turisteja oli jonkunverran liikenteessä, muttei niin paljon mitä olisin odottanut. Ehkä saariston rengastie kaipaisi pientä turismin piristystä, että palveluita löytyisi myös jatkossakin tältä hienolta rengastieltä?

Parin yön reissu polkupyörällä tuntui juuri sopivalta ainakin ajan puolesta, ei ollut liian kiirus ikinä ja oli hyvin aikaa myös katsella hieman nähtävyyksiä ja pysähdellä tauoille. Käytännössä pisimmät matkat tulee ajaessa kohti saaristoa ja sitten kun poistuu saaristosta, jos lähtöpisteenä on Turku/Naantali. Tämä mielestäni kannattaa ehdottomasti muistaa, kun pääsee Nauvo-Korppoo-Houtskari-Iniö akselille. Kannattaa hieman hidastaa tahtia, nauttia saaristomaisemista ja fiiliksestä!

Pussiruokaa oli meillä aivan liikaa mukana, ainakin kesäsesonki aikana kaupat/ravintolat ovat hyvin auki ja näitä kannattaa kotimaan turismin muodossa tukea. Jos haluaa nukkua muualla kuin teltassa, kannattaa varata etukäteen paikat. Ainakin halvimpien mökki/aitta yöpymispaikkojen kohdalla näin. Hieman kalliimpia 100€+ paikkoja löytyi hyvin vaikka heti. Me emme halunneet näihin koska sää oli hyvä ja meillä oli telttakamat mukana. Toisaalta telttailu-alueita ei pienen etsimisen jälkeen löytynyt ihan kovin montaa, meidän reitin varrelta.

Lautta-aikataulut kannattaa tarkistaa etukäteen, varsinkin pitempien yhteyksien alukset saattaa mennä vain pari kertaa päivässä. Ja syksyllä lopettavat kulkemisen kokonaan. Jos haluaa poiketa “vakioreitiltä” kannattaa soittaa lauttoja operoivalle yhtiölle ja kysyä pääseekö silloin kun haluaa ko. määränpäähän. Esimerkiksi me olisimme ehkä päässeet Brandö:hön jos olisimme etukäteen soittaneet ja kysyneet.