Kelvenne - hiekkarantoja veneilijöille
Viime ja toissa kesänä piti ottaa suunnaksi Kelvenne. Kesät meni vauhdilla ja koska ainoa yhteysalus Kelventeelle toimi vain elokuuhun asti, missattiin mahdollisuus käydä tässä osassa Päijänteen Kansallispuistossa. Mietimme mökiltä ajelua perille soutuveneellä ja pienellä peräprutkulla. Mutta kilsoja laskelmien mukaan tuli liikaa, vaikka seikkailu sekin olisi ollut. Ehkä joskus.
Pulkkilanharjulla oli useasti tullut pyörittyä, joka sekin on todella hieno osa Päijänteen Kansallispuistosta.
Tänä kesänä olimme aikaisemmin motivoituneita ja suunnitelmat pitivät. Lomat rullasivat ja säätiedotus lupasi pariksi päiväksi hyvää säätä ja jopa liian lämmintä(28astetta). Pakkasimme rinkkamme ja olimme varustautuneet parin yön visiitille Kelventeelle. Pulkkilanharjulla oli useasti tullut pyörittyä, joka sekin on todella hieno osa Päijänteen Kansallispuistosta. Odotusarvo oli tiedossa mitä löytäisimme tästä pitkulaisesta(n .10km) luikertelevasta saaresta, hiekkarantaa, pyöreitä kiviä, harjuja ja kangasmetsää.
koko Suomi matkustaa kotimaassa tuntuu todelta.
Tiistai aamupäivästä hyppäsimme Kelventeelle menevään yhteysalukseen Pulkkilanharjulta. Aamupäivästä koko parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja, heinäkuun lomasesongin ja koko Suomi matkustaa kotimaassa tuntuu todelta. Matka Kirkkosalmeen kestää noin 45min matkana tuo on noin 5km Pulkkilanharjulta, aluksessa oli hyvin paikkoja ylätasanteella, sisällä ja kannella. Vaikka porukkaa olikin liikenteessä runsaasti.
Lähestyessä Kirkkosalmen laituria kapteeni huomauttaa ensin torvella veneilijää joka on parkkeerannut yhteysaluksen paikalle laituriin ja lähempänä huomautettiin, että veneestä saattaa kohta puuttua palanen jos ei väistä alusta joka on reittiliikenteellä. Veneen omistajilla, jotka olivat grillaamassa laiturilla, tuli hieman kiire siirtää isohkoa venettä yhteysaluksen tieltä pois. Onhan se tosin vaikeaa lukea kaikkia niitä kolmea lappua laiturilla jossa lukee “varattu”.
Kirkkosalmea tutkailimme hetken kun odottelimme ihmisten hälventyvän alueelta ja jatkavan matkaa. Alueelta löytyikin hyvät fasiliteetit, grillikatos, wc, nuotio ja puukatos. Ainakaan kartassa tätä paikkaa ei oltu merkitty leirintäpaikaksi, mutta useita telttoja ja riippareita alueelta kuitenkin löytyi. Meidän tarkoituksena oli kävellä saaren keskitienoille ja jäädä niille sijoille yöksi. Seuraavana päivänä kävellä saaren toiseen päähän ilman kaikkia kantamuksia ja tutkia hiekkarantoja ja ympäristöä enemmän.
kuiva kesä oli tehnyt tehtävänsä ja kaikki mustikanvarvut olivat rapean ruskaisia.
Ensimmäisenä Kirkkosalmesta lähdettyään tervehti polulla meitä “ruskainen” kangasmetsä harjulla, kuiva kesä oli tehnyt tehtävänsä ja kaikki mustikanvarvut olivat rapean ruskaisia. Kuljimme helpohkoa harjupolkua kiemurrellen rantaan ja takaisin keskemmälle metsään, merkinnät olivat alueella hyvät ja muutenkin alue ei kovin iso ole, että sinne eksymään pääsisi. Saavuimme ensimmäiselle leirintäalueelle, Hinttolanhiekalle. Kello seisoi jo yli puolta päivää joten teimme lounasta ja pieni pulahdus hellesäässä Päijänteen vedessä ei tekisi huonoa. Telttailijoita Hinttolanhiekalla oli jonkun verran, jokainen oli valinnut oman privarannan itselleen ja sieltä missä uimaan olisi päässyt oli myös veneitä parkissa jos jonkinlaista. Lapset pääsivät pulahtamaan veteen “karavaanareiden” välistä ongelmitta.
Matka jatkui kohti Kyyränlahtea, kuljimme rehevähköä polkua heti Hinttolanhiekan jälkeen ja inisijöiden armeija hyökkäsi nuorempien veren kimppuun, matka jatkui OFF tuokion saattelemana. Tänä kesänä hyttysiä onkin riittänyt riittämiin, mutta heti harjulle päästyämme hynyset vähenivät huomattavasti.
Kyyränlahden risteyksessä tuska jalkapohjissa alkoi tehdä jo aikamoista höpöä
Kyyränlahti läheni samaan tahtiin kuin ilkeä tunne jalkapohjissa, jota en olekkaan toviin tuntenut. Mielessä pyöri aamuinen kenkävalinta, Merrelin retkisandaalit jotka ovat toimineet moitteetta monta vuotta. Kyyränlahden risteyksessä tuska jalkapohjissa alkoi tehdä jo aikamoista höpöä, lämmin sää, lisäpaino selässä ja ei sukkia jalassa teki tehtävänsä. Molemmista jaloista paljastui 5cm x 3cm rakot. Järkyttävä ketutus valtasi ajatukset, miten seuraavan päivän 10km kävelyt saaren päähän onnistuisi ja miten saatoin olla näin typerä! Olisi vain pitänyt laittaa lenkkarit jalkaan niinkuin aluksi olin ajatellut.
Rakkolaastareita oli tasan yksi jäljellä,koska niiden tarve oli ollut olematon, toisen jalan teippasin Gorillateipillä ja laastarilla parhaani mukaan ja pienen välipalan ja juomistauon saattelemana jatkoimme matkaa. Polku Kyyränlahteen oli tullut jyrkkää harjurinnetta alas, joten jatkoimme rannan mukaisesti matkaa kohti Nimetöntä. Myös Kyyränlahdessa oli telttaa pystyssä siellä täällä vaikkei virallinen telttailupaikka ollutkaan.
Tämähän on kuin tavan festarialue, mutta veneilijöille.
Kyyränlahden jälkeen meitä tervehti hiekkaranta joka oli ilmeisesti otollinen veneiden parkkipaikka. Epävirallista nuotiopaikkaa, paikalle jätettyä hiiligrilliä, wc-paperia polun molemmilla puolilla metrin välein, tölkkejä jne. Tämähän on kuin tavan festarialue, mutta veneilijöille. Näinkö kansallispuistoissa kuuluu käyttäytyä? Olemme vierailulla luonnon keskellä, ja se kuuluu kaikille, myös vastuu jättää paikat yhtä hyvään tai parempaan kuin sinne tullessa.
Käärmeet kyllä väistävät kun rauhakseen liikkuu ja varmistaa alueen.
Saavuimme Nimettömälle joka vaikutti veneiden osalta rauhalliselta paikalta, paikalla oli muutama teltta ja ihan hyvät fasiliteetit. Suurin osa telttapaikoista oli polun vieressä joten päätimme hieman jatkaa matkaa, ja löysimmekin rauhaisan paikan mihin pystytimme telttamme. Mukana meillä oli ensimmäistä kertaa myös radiopuhelimet, jotka osottautuivat käteviksi kun etsimme telttapaikkaa reput ja lapset parkkeerattuna polun viereen. Pystyimme pitämään toisemme ”kuulolla” vaikka näköyhteyttä ei ollut. Käytettäessä Nimettömän huussia alkuillasta, löytyi sieltä myös alivuokralainen nimittäin Kyykäärme, joka rauhaisasti kyllä poistui paikalta. Hyvä muistutus jokaiselle, että hieman varuin saa metsän keskellä liikkua jos menee puukatokseen, puuhuussiin jne. Käärmeet kyllä väistävät kun rauhakseen liikkuu ja varmistaa alueen.
Seuraavan päivän aikataulun ja suunnitelmat sinetöi illan aikana muuttuneet säätiedotukset.
Seuraavan päivän aikataulun ja suunnitelmat sinetöi illan aikana muuttuneet säätiedotukset. Lämmin 25 asteen sää olikin muuttunut koko päivän vesisateeksi, puolitapäivin alkavaksi ja samalla ilmanala viileni kymmenellä asteella. Päätimme lyhentää reissua, ja viettäisimmekin saarella vain yhden yön.
Illalla seuranamme oli muutama tukkasotka jotka parveilivat erittäin lähellä rannan läheisyydessä, aivan kuin kerjäten ”pullaa”. Kun saalis olikin laiha jatkoivat ”pullasorsat” matkaansa. Kesän viimeiset lämpimät helteet tulikin vietettyä auringonlaskussa Kelventeellä, Päijänteen liplatellessa rantahietikolle.
Loppufiilikset…
Kelventeelle lähdettyä odotukset olivat ehkä jotain muuta, kuin miltä paikka loppupelissä meidän edessä näyttäytyi. Ehkä aurinkoinen ja lämmin kesäsää ei ole se paras ajankohta nauttia Kelventeen useista rannoista, vaikka hieman paradoksaalista se onkin.
Hiekkarannoille suunnata, kun shortsit ovat vaihtuneet kevyttoppikseen ja suksiin tai kuoritakkiin ja rinkan sadesuojaan. No tähän lopputulemaan itse ainakin päädyin ja tämä näkökulma on oikeastaan täysin patikoijan näkökulmasta. Jos käytössä on vene, kanootti, kajakki jne. tilanne näyttäytyykin täysin erillaisena, kun pääsee tutustumaan saareen kiertämällä sitä ja rantautumalla hiekkarannoille joihin polkuja ei välttämättä niin suoraviivaisesti kulje.
Saarella käytännössä kulkee yksi polku, pieniä mutkia lukuun ottamatta. Jos nopea päiväretkeily on se juttu, kävellen saaren päästä päähän Kelvenne tarjoaa varmasti paljon koettavaa. Meiltä jäi saaren pohjois-osa näkemättä, olisikohan siellä ollut jotain mikä takia mieli olisi muuttunut toiseen suuntaa? Kovasti halusin pitää Kelventeestä ja sen tarjoamasta luonnon pienistä nyansseista, ns. laguuneista, hiekkarannoista ja harjumaisemista, mutta jostain syystä näin ei nyt minun kohdalla käynyt.
Ehkä odotusarvot ja mielikuvat olivat korkeammalla, kuin paikalta saattoi odottaa? Ehkä rannoilta löytyneet roskat ja hiiligrilli vaikutti asiaan, tai useat pissa/kakka paperit polun varrella. Ehkä rakkulat jaloissani saivat otteen mielialasta. Patikointimielessä en suosittele Kelvennettä, mutta veneilijöille paikka varmasti on helmi Päijänteellä.
