Storsand - Tiimalasihiekkaa ja merituulta
Näytti siltä, että lämpimät ilmat olisivat reilun kuukauden hellejakson jälkeen hieman viilenemässä parin päivän päästä. Kiirellä rupesimme miettimään pientä hiekkarantaretkeä. Mielessä oli tottakai tunnetut Yyterit ja Kalajoet, hieman tutkittua paikkoja alkoi mielessä pyöriä ruuhkaiset rannat ja karavaanarialueella telttailu. Siinä samassa totesimme, että nämä eivät tällä hetkellä ole niitä mihin haluisimme suunnistaa, hieman omaa rauhaa arvostaen.
Matkalle…
Olin laittanut muistiin kirjoituksen “hiekkarantojen tuntemattomista helmistä” joista yksi sijaitsi Uusikaarlepyyssä (Nykarleby). Pohjanmaa oli jo alueena sen verran mielenkiintoinen, koska siellä päin harvemmin on tullut liikuttua. Toisin sanoen ei koskaan. Oli aika valloittaa Länsi-Suomi pienen roadtripin muodossa. Storsand vaikutti juuri sellaiselta paikalta johon voisimme mennä suhteellisen rauhassa, nauttia merituulesta ja hienosta hiekasta.
Lähdimme Lahdesta päin ajelemaan kohti Pohjanmaata, ajoimme Kangasalan kautta kohti rannikkoa jonka jälkeen tienoot rupesivat aukeamaan ja liikenne vähenemään. Matka taittui kuin itsestään vaikka vajaa 300km oli vielä maantietä poltettavana. Tulomatkalla kurvaisimme tietenkin Alavuksen kautta Tuuriin “pienessä” kyläkaupassa pyörähtämään.
Perillä…
Saavuimme keskiviikko iltapäivästä navigaattorin ohjastamana “Storsandintielle”, muutamia viittoja oli siellä täällä rannalle, mutta tänne on helppo suunnistaa kun ajaa vain tämän tien loppuun asti. Melkein perillä rannan tuntumassa on jonkunlainen kirkon virkistyleiri tjms. jossa sielläkin sattui olemaan parkkipaikat täynnä ja selkeät laput, että kutsumattomia ei sinne haluta. Melkein perillä tervehtii portti “Tervetuloa Storsandiin” ja tästä vielä sata metriä eteenpäin niin löytyy varsinainen parkkipaikka.
Parkkipaikan tuntumassa on telttailu sallittu ja wc löytyy joka sekin hieman huoltoa kaipaisi. Jopa iso roskis löytyi rannan parkkipaikalta joka oli ääriään myöten täynnä, mutta onneksi tyhjennettiin seuraavana päivänä. Me kuljetimme roskamme mukanamme, kun tiesimme että fasiliteetit ovat minimaaliset tällä alueella.
Rannalle!
Vaikka parkkipaikka oli täynnä, tilaa rannalla oli hyvin. Merituuli oli lämmin ja vesi myös pitkän helle jakson jäljiltä. Sinilevää ei tavattu parin päivän oleskelun aikana ollenkaan. Ranta ei ole pelkkää tiimalasihiekkaa vaan osittain myös hieman kovempaa hiekkaa rannan läheltä. Taaempana lähellä kaislikkoa hiekka on mitä hienointa. Kuvien perusteella mitä olen nähnyt niin ranta saattaa jopa jakautua niin että keskellä rantaa on pienet lammikot, nyt lammikoiden tilalla oli kovaa ja osittain sementtimäistä kuivunutta “järven pohjaa”.
On hurjaa kuinka kauas merelle uskaltaa lapsetkin päästää koska ranta on 100m päästäkin vain noin napaan asti. Matkalla horisonttiin vesi saattaa olla ensin melkein vyötäröön ja hetken päästä polveen asti vaikka ranta on jäänyt kauemmaksi. Pohjasta ei satunnaisia kiviä enempää tuntunut löytävän, joten jos mielii sukellella niin aika saattaa käydä pitkäksi. Päättymätön hiekkapohja käy loppupelissä hieman tylsähköksi sukeltaessa.
Kyy, jänis ja peura
Parin päivän oleskelun aikana törmäsimme rannan takana olevassa metsikössä ja kaislikossa kyy käärmeisiin. Joten varovaisuutta ja rauhallista liikehdintää jos siellä päin haluaa astella. Molemmilla kerroilla kyyt pakenivat joten tömpsytellen ja katsellen mihin astuu välttää ikävät yllätykset. Aamulla kun olimme ensimmäiset rannalla olijat, tai niin luulimme, kaislikon tuntumassa oli jänis tapittamassa meitä aamutervehdyksen muodossa. Tai sitten oli vain käynyt tarpeilla kaislikossa. Ensimmäisenä yönä havahduin juuri ennen nukahtamista ääniin “jumps, jumps”. Ajattelin että jänis/rusakko kävi teltan lähellä, vaikka hypähdykset tuntuivatkin raskaammilta. Seuraavana päivänä tutkiessamme rantaa läheltä Lotanin saarta huomasimme useita peuran jälkiä hiekassa(isompia ja pienempiä). Tajusin, että teltan lähettyvillä kävi luultavammin sorkkaeläin yöllisellä haisteluretkellä.
Nykarleby, Uusikaarleby
Aamupulikoinnin ja rannan tutkimuksen jälkeen suuntasimme Uusikaarleby:hyn, johon oli noin 25min ajomatka. Kävimme kaupassa täydentämässä vesiä ja ostamassa kylmälaukkuun jääpussin viilentämään ruokia ja juomia vielä seuraavaan päivään. Aina välillä unohtaa, että Suomi todellakin on kaksikielinen maa. Kaupassa vakiona kaikki aloittivat puhumaan ruotsia suomen sijasta. Tutkailimme kaupan pihassa kaupungin menoa jätskien verran ja kurvailimme samaa reittiä takaisin kuin olimme rannalta tulleetkin. Pieni viehättävän oloinen kaupunki jonka nähtävyydet jäivät meiltä tällä erää näkemättä.
Vaahtopäitä ja myrskynratsastajia
Toisen päivän iltaa kohden tuuli alkoi yltyä ja väki vähenemään rannalta. Poikien kanssa suunnattiin rannalle vielä iltauinnille, tiesin että seuraavana päivänä lämpötila laskisi sen verran että nyt alkoi olla viimeiset mahdollisuudet. Ja voi sitä riemun ja jännityksen määrää kun isot aallot vierivät kohti ja iskeytyvät polskijoita kohti aina uudelleen ja uudelleen. Voi valita yrittääkö mennä tyrskyjen yli, ali vai jopa läpi. Vettä oli kuitenkin maksimissaan rintaan asti lapsilla, mutta aallot ylettyivät kuitenkin pään yli joten lupaa syvemmälle ei tullut vaikka halua olisi ollut. Iltaa kohden kun ranta oli tyhjentynyt yksi purjelautailija ilmeistyi koittamaan merituulta ja aallokkoa auringonlaskiessa.
Teltta ja merituuli
Pari kesää meillä ollut Hellsport Fjellheim Camp 4 saa tuta sadetta ja tuulta yön aikana. Illalla asetin jokaisen nurkan narut puukepeillä hiekkaiseen maahan, ettei yön aikana viuhaa vauhtia piiskaava merituuli saa telttaa lässähtämään. Yöksi oli luvattu 8m/s tuulta ja 13-14m/s puuskia, onneksemme teltta oli hieman metsikön ja rantatörmän suojassa. Ja hyvin kestikin, ei valittamista ollenkaan. Aamulla hieman huonosti nukutun yön jäljiltä, muut nukkuivat hyvin, söimme aamupalan, tutkailimme vielä isompia aallokkoja kuin edellisiltana. Lämpötilakin oli tippunut jo 19-20 asteeseen parin päivän takaisesta 28 asteesta. Pakkasimme teltan ja kamppeet autoon, fiilistelimme hienoa hiekkaa ja aurinkoa, sekä lämmintä merituulta ja tyrskyjä edellisillalta. Näkemättä jäi vielä alueen retkipolut, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten.
