Koli - Suomen kansallismaisema
Koli sijaitsee Pohjois-Karjalassa Lieksassa, korkeus 347m. Suomen kansallismaisemaa koko vaaran verran. Alkujaan pitää mainita, että jos et ole ikinä Kolilla käynyt, lopeta lukeminen heti ja kirjoita tämä muoviämpärilistallesi, vuodenajalla ei väliä. Koli toimii niin syksyllä, talvella, kesällä ja aivan satavarmasti myös keväällä. Kevät taitaa olla ainoa vuodenaika jolloin en ole siellä käynyt. Ensimmäinen vierailu Kolin maisemiin oli noin 2007, olimme tuolloin 5 vuoden “vierailulla” Joensuussa opiskeluiden tiimoilla. Silloin paikalle oli suhteellisen helppo ilmestyä ihmettelemään maisemaa, jossa kiteytyy niin laaksot ja kukkulat, sekä järvimaisemat.
Tämän kirjoituksen kuvat ajoittuvat vuodelle 2019, tämä oli silloin kun koronasta ei ollut vielä tietoakaan ja suosituimmat kansallispuistot eivät olleet suomalaisia täynnä, voi mitä ironiaa. Ajoitimme parin päivän vierailun juhannukselle, tarkoituksena oli yhtenä päivänä käydä Mäkrävaaran huipulla tarkastamassa tuttu käkkyrämänty maisemineen. Kiersimme Ukko ja Akka-kolin sekä Paha-Kolin. Ihastelimme maisemia joka välissä ja samalla kauhistelimme pystysuoria pudotuksia, yksin ei ehkä niin hermostuttavia paikkoja, mutta 6&8 vuotiaiden poikien kanssa potenssiin kymmenen. Päivän kävelymatkaksi ei tullut kuin 7-8km, mutta haastavampi maasto ja lämmin sää tuo aina lisää ponnisteltavaa kuljettavaan matkaan.
Suuntasimme aikalailla suorinta reittiä Mäkrälle, kun pääsimme laskeutumaan Kolin maisemista alas. Mäkrävaaralle kapuaminen ei ollut hirveän pitkä, mutta sitäkin kivisempi. Polku kun tuntui kapuavan suoraan kivisen vaaran rinnettä ylös, voin kuvitella millaista näitä polkuja olisi kevään sulavan lumen ja jään aikaan olisi tarpoa, haastavaa ainakin vähintään. Hyttysiä ei Kolilla ja Mäkrävaaralla ”pääpoluilla” ei ollut nimeksikään, vaikka olimme hieman tätä pelänneet. Otimme takaisinpäin mentäessä suunnaksi Likolahden, kiertäisimme Kolin huipulle takaisin pohjois-koilis rinteen kautta. Likolahdelta löytyi rauhaisa paikka ja hieman hiekkarantaa joten pulahdimme tässä Pielisen virkistävään veteen, lämmin päivä kun oli.
Lähdimme kapuamaan jyrkkää polkua takaisin Kolille, pääsimme hieman varjoisampaan metsikköön. Silloin hyttysarmeija hyökkäsi urakalla kimppuumme. Offia oli onneksi mukana, mutta eihän sekään mahdottomia auta. Todella jyrkkää rinnettä oli vain puskettava ylös ja henkeä et voinut pysähtyä tasaamaan, koska samantien hyttyset yrittivät saada osansa kulkijasta. Kun pääsimme pahimmasta varjoisasta jontkasta ylemmäs, tuulenvire alkoi puskea hyttysiä meidän ympäriltä pois. Pystyimme istahtamaan penkeille maisemapaikoille, vanhojen kuusien välistä näimme Pielisen uudesta näkökulmasta. Pojat muistelevat vielä tänäkin päivänä hyttysarmeijan hyökkäystä Kolilla.
Mäkrän kierros kun oli kierretty, suuntasimme autolle Pirunkirkolle joka sijaitsee reilun 12km päässä Kolilta. Kyseessä on 33metriä pitkä luola, perille vei hyväkuntoinen hiekkatie ja pieni parkkipaikka löytyy parin sadan metrin päästä luolalta. Kulku luolalle oli helppoa ja paikalle olikin rakennette vankat metallirappuset. Luolassa pääsi kulkemaan hyvin, ilman että tarvitsi ahtautua mistään pienimmistä raoista eteenpäin.
Valitettavasti parin yön ja yhden kokonaisen päivän vierailu Kolilla ei riittänyt enempää nähtävyyksiä katselemaan. Mutta jäipähän seuraavalle kerralle vielä tutkittavaa, mm. Rykiniemen hiekkarannat, Tarhapuron putous ja Herajärven kierros!
