Kukuljärven kierros - Kymijoelta Huuhkajavuorelle
Kukuljärven kierros löytyy Loviisasta läheltä Strömforsin ruukkia, samalla reissulla kannattaa pyörähtää ruukilla ja käydä ihmettelemässä entisajan miljöötä. Kukuljärven kierroksen aloitimme Puistokujan parkkipaikalta, urheilukeskuksen vierestä. Parkkipaikka on heti oikealla kännyttäessä Puistokujalle Elimäentieltä.
Meillä oli syyslomaviikko meneillään ja arkipäivänä oli pari muutakin retkeilijää liikenteessä. Kukuljärven kierroksen voi myös aloittaa Ruukinalueelta. Reitille tulee pituutta noin 8-10km riippuen mistä aloittaa ja käykö Brannin luolassa.
Kartta P-Paikalla ja polun alussa.
Lounasta kymijoen varrella
Lähdimme kiertämään kierrosta myötäpäivään, heti parkkipaikalta meitä tervehtikin infotaulu ja hieman aikaa kuluttanut portti. Kuljimme muutaman sadan metrin polkua, pitkospuita ja vanhaa junaradan pohjaa. Saavuimme kymijoen rantaan joka pinnasta nähden hiljalleen virtasi eteenpäin.
Ensimmäinen tauko olikin joen rannassa uudessa laavussa ja tulipaikalla hienolla paikalla. Tähän olisi kesällä hyvä tulla viettämään aikaa ja kaloja narraamaan. Koska kello löi jo lähemmäs yhtä päätimme pitää lounastauon heti ensimmäisellä taukopaikalla ja siitä olisi hyvä jatkaa matkaa täysissä voimissa. Pojat saivat tehdä tulet uudehkolle grillitulipaikalle ja minä sillä välin kokkailin riisi-kinkkumätöt keittimellä.
Paikalta löytyi puita ja roskis, muttei ulkohuussia.
Syö niin jaksat!
Matka jatkui taas keveimmin mielen kun energiaa oli saatu tankattua. Tämä on muuten sellainen asia retkeillessä, oli sitten pitempi monen yön yli reissu tai päiväretki, niin fiilis pysyy yllä paremmin kun pitää taukoja. Pitää syödä että jaksaa!
Laavulta eteenpäin ja välillä vilahti omakotitalo puitten lomassa ja maantien yli kohti seuraavaa kohdetta. Eksymään täällä ei ainakaan pääse, taloja ja teitä menee siellä täällä reitin lomassa ja liikenne kantautui lähes koko reissun ajan kuuleville korville. Hyvä esimerkki siitä, että aina ei retkipolkujen ei tarvitse kulkea “koskemattomassa” Lapin erämaassa tai takapihaa kauempana saadakseen hyvän fiiliksen.
Tien ylityksen jälkeen vastaan tuli rauhoitettu kohde, tiukkaa nousua ylös kalliota kohti näköalapaikkaa ja seuraavana kaarrettiin kohti nevasuota. Nopeasti vaihtelevaa ja monimuotoista, sekä pienipiirteistä maisemaa Kukuljärven reitti tuntuu tarjoavan. Parasta juuri päiväretkeilijälle!
Ylös ja alas!
Ensin ylös sitten ylös ja sitten alas ja taas ylös. Reitti on suht haastava, märällä kelillä hyvät pitävät kengät ovat aika kova juttu. Niljakkaita juurakoita ja kivikkoista polkua. Muutoin mukavaa pientä ylä-alamäkeä reitiltä löytyy jatkuvalla syötöllä. Parissa kohdassa oli avuksi laitettu joko ylös tai alas mentäessä paksut narut helpottamaan kulkijan eloa.
Saavuimme Kukuljärven rantaan, veden pinnalla leijaili utua joka kertoi viilenevästä iltapäivästä. Aurinko oli jo painumassa puiden taakse ja pari tuntia valoisaa aikaa oli vielä jäljellä. Olin laskenut että meidän verkkaiseen tahtiin olisimme autolla takaisin juuri auringonlaskun aikaan. Mukana oli tottakai otsa- ja taskulamput, parempi pelata aina varman päälle. Kukuljärvellä näytti olevan suht kirkas ja vesikasvillisuuden puutteesta melkoisen karu järvi. Kalastuspaikkoja näytti olevan hyvin, mutta järvellä kalastus on sallittua vain erillisellä luvalla.
Kaffepaussi Kukuljärvellä
Kukuljärven päädyssä oli hyvät fasiliteetit. Uimarantaa ja vaatteiden vaihtokoppia. Laavua ja tulipaikkaa, sekä WC sekä puuvaja. Telttailu oli kylläkin kielletty ja tämän nuotiopaikan lähettyville pääsee autollakin ja esteettömästi ilmeisesti myös.
Pidimme rannan tuntumassa pöydällä pienen kahvi ja kaakaopaussin, tuumailimme jatketaanko Brannin luolaan matkaa. Tästä tulisi pari kilsaa lisää lenkkiä. Koska aikataulu hieman kilpaili auringonlaskun kanssa, jätimme luolan väliin.
Kukuljärveltä lähtiessä polku jatkuu kallion päällä, alla avautuen maisemat peltoaukealle. Varoituskyltit kulkivat koko kallion harjun päällä kulkemasta peltoaukean suuntaan, ampumaradan takia. Täältä laskeuduttuessa matka jatkuu hieman peltotietä pitkin. Vastaan tulee myös kyltti “Huuhkajavuoren släbi”, erehdyksissä lähden kyltin suuntaan kulkemaan. Kartta tosin kertoi, että tätä kautta voi joutua kiipeämään ihan toden teolla Huuhkajavuorelle. Ilmeisesti jonkunlainen kalliokiipelijöiden paikka löytyy täältä myös.
Kiipeämme Huuhkajavuorelle ja viimeiset maisemat tervehtivät meitä, kaukaisuudessa näkyy pelkin silmin katsottuna aivan kuin kerrostaloja. Topo kartta ei kyllä kerro näin joten kaivan teleobjektiivin repusta ja kuvaan rakennuksia. Ilmeisesti kyseessä antenneja tai muita signaalirakennelmia. Huuhkajavuorelta laskeuduttua, matka jatkuu perille asti metsäautotietä.
Loppufiilikset
Kukuljärvi oli mainioin vaihtelevaa maastoa, paljon erityyppistä metsää ja polkua. Erämaista fiilistä ei täältä tule saamaan, mutta mainio päiväretkikohde vaikka pienempien kanssa kulkijoille. Jokaisen korkeamman nousun päällä oli penkki jossa pystyi huilimaan jos siltä tuntui. Laavuilla oli puita ja olivat suht siistejä. Kesäaikaan olisi hieno ottaa virveli tai uikkarit matkaan ja yhdistää makkaranpaistoreissuun vähän muutakin aktiviteettia. Reitti oli myös selkeästi merkitty.
