Tulliniemen luontopolku – Suomen eteläisin kärki
Olin nähnyt kuvia Tulliniemen luontopolusta, polku näytti kuvissa sellaiselta mitä Suomessa ei ihan joka jontkasta löydy. Tälläinen sisämaasta merenrantaan vaeltava jonka kotoa ei edes tunnu läheltä löytyvän kuin muutama järvi ja kiemurteleva sakea Porvoonjoki, meren rantaan pääsy oli kuin ulkomaille olisi tullut. Toki on tullut käytyä pitkin eteläistä rannikkoa Kotka, Porvoo, Helsinki, Turku meren rannalla, mutta jotenkin kovin etäiseltä meri tuntui näissä paikoissa verrattuna Hankoon.
Koko päivä oltiin tälle varattu aikaa, tosin matkaa kertyi Lahden tienoilta noin 250km joka haukkasi päivästä hieman aikaa, hieno aurinkoinen päivä sattui onneksi kohdalle. Matkana luontopolku on noin 6.5km luokkaa, mutta tahti oli meillä verkkainen ja tutkittiin mahdollisimman rauhassa maisemia ja meren hiomia kiviä. Tuulinen päivä oli myös, vai onko meren rannalla joskus tyyntä? Onneksi takissa oli mukava huppu, ihan alkumetreiltä alkoi tuulen henkäys tuntua korvakäytävässä. Muutamalla lenkkeilijällä näkyi olleen tulpat korvissa.
“Onneksi takissa oli mukava huppu, ihan alkumetreiltä alkoi tuulen henkäys tuntua korvakäytävässä.”
Luontopolun alkuvaiheilta löytyy myös vanha sodan aikainen parakkialue joka on ollut mm. saksalaissotilaiden virkistyskäytössä toisen maailmansodan aikana. Muutama luhistuva rakennus ja aidattu alue muistuttaa tästä historian osasta luontopolun varrella. Luontopolkua ei oikeastaan pääse kulkemaan kuin edestakaisin, mennessä kärkeä kohti vasemmalla puolella on sataman varastointialue jossa on esimerkiksi henkilöautoja sadoittain parkissa, välillä polku kulkee erittäin lähellä tätä aluetta.
Tulliniemen luontopolulla koskee samat säännöt kuin missä tahansa luonnonsuojelualueella. Pysytään jo ennestään tallatuilla ja merkityillä poluilla, koirat kiinni, ei leiriytymistä ja kiviäkään ei saa kerätä mukaan. Voin kuvitella että syksyisin lintujen muuttoaikana alue on varmasti erittäin suosittu lintubongareiden paikka. Rannalta löytyi itselle myös täysin uusi kasvi merikaali, joka törötti rannalla tuulen riepoteltavana. Tuhansittain toinen toistaan pyöreämpiä ja mielenkiintoisemman näköisiä kiviä, jos kivet kiinnostaa!
“Rannalta löytyi itselle myös täysin uusi kasvi merikaali, joka törötti rannalla tuulen riepoteltavana. ”
Kärkeen päästyämme odotti pieni plakaatti ja kivikasa sekä infotaulu joka kertoo saapumisesta Suomen eteläkärkeen. Korkealta kalliolta maisemapaikalta löytyi myös pari pöytää välipalaa varten, tosin tuulen tuiverrus oli sen verran iso että päätimme etsiä kallion kupeesta puiden vierestä paremman paikan. Eväiden jälkeen matka jatkui takaisin ja alkupäähän saapuessa aurinko alkoi jo olla laskuvaiheilla. Kaikkiaan meidän rauhallisella tahdilla ja tutkiessa ympäristöä aikaa meni noin 5 tuntia. Alla vielä kuvagalleria ja lyhyt videopätkä Suomen eteläisimmästä kärjestä.
